EU viranomaisten toimet ja syytteet Maltan rahapelilakia ja Maltan lisenssiviranomaisia vastaan

Maltan rahapeliala on merkittävä osa maan taloutta, vastaten noin 12 prosentista sen taloudellisesta tuotannosta. Tämä tekee alasta elintärkeän kansalliselle taloudelle ja selittää Maltan hallituksen pyrkimykset suojella sitä, mikä näkyy muun muassa lainsäädännöllisin toimin. Alan merkittävyys on johtanut vahvoihin oikeudellisiin suojatoimiin, joista merkittävin on vuonna 2023 voimaan tullut kiistanalainen laki, Artikla 56A, aiemmin tunnettu nimellä Bill 55. Tämä laki antaa Maltan tuomioistuimille oikeuden kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön ulkomaisia tuomioita Maltalle rekisteröityjä yrityksiä vastaan, mikäli nämä tuomiot heikentävät Maltan paikallista rahapelialan sääntelykehystä. Tätä lakia on käytännössä käytetty kumoamaan muiden EU-jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätöksiä, estäen Maltan rahapeliyrityksiä maksamasta miljoonien eurojen korvauksia ulkomaisille pelaajille, jotka ovat tehneet tappioita heidän maissaan laittomiksi katsotuilla alustoilla. Tämä tilanne paljastaa jännitteen kansallisen taloudellisen riippuvuuden ja laajemman EU:n oikeusperiaatteiden välillä. Maltan pyrkimys suojella elintärkeää taloudellista etuaan lainsäädännöllisin keinoin on suoraan kytköksissä sen lainsäädäntötoimiin, mikä osoittaa, että maan oikeudellinen kanta ei perustu pelkästään oikeudelliseen tulkintaan, vaan siihen vaikuttaa voimakkaasti kansallisen taloudellisen edun turvaamisen tarve.  

Euroopan komissio on vastannut tähän tilanteeseen aloittamalla rikkomusmenettelyt Maltaa vastaan, koska se katsoo maan rikkoneen EU-sääntöjä ja horjuttaneen oikeudenkäytön keskinäisen luottamuksen periaatetta unionissa. Komission mukaan Artikla 56A estää tehokkaasti rajat ylittävän oikeudenkäytön online-rahapelialalla, mikä on vastoin asetusta (EU) N:o 1215/2012, joka pyrkii varmistamaan ”tuomioiden vapaan liikkuvuuden” ja ”oikeudellisten ja tuomioistuinten ulkopuolisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen siviiliasioissa”. Tämä oikeudellinen kiista korostaa laajempaa ongelmaa: EU:n rahapelialan sääntelyn harmonisoinnin puutetta, mikä on johtanut hajanaiseen oikeudelliseen maisemaan ja merkittäviin eroihin rahapelilainsäädännössä ja sen täytäntöönpanossa eri jäsenvaltioissa. Tämä sääntelytyhjiö on keskeinen taustatekijä nykyiselle kiistalle. Koska EU:lla ei ole yhtenäisiä rahapelialan säännöksiä, jäsenvaltiot ovat kehittäneet omia, usein toisistaan poikkeavia tulkintojaan ja lisenssimallejaan, kuten Maltan ”tarjoamispiste”-malli. Tämä tilanne pakottaa Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) käytännössä harmonisoimaan lainsäädäntöä tapaustapauksin, sen sijaan että EU-komissio toimisi ennakoivasti lainsäädäntötyöllä.

Artikla 56A:n ydin ja EU:n komission syytökset

Maltan rahapelilain Artikla 56A, aiemmin tunnettu nimellä Bill 55, on keskeinen kiistanaihe Euroopan unionin ja Maltan välillä. Tämä laki, joka astui voimaan vuonna 2023, antaa Maltan tuomioistuimille valtuudet kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön ulkomaisia tuomioita Maltalla lisensoituja rahapeliyhtiöitä vastaan, mikäli nämä tuomiot heikentävät Maltan paikallista rahapelialan sääntelykehystä. Lain taustalla on Maltan hallituksen pitkäaikainen politiikka kannustaa rahapeliyritysten perustamista maahan ja suojella alaa mahdollisesti kalliilta oikeudellisilta vaateilta ulkomailta. Käytännössä laki on mahdollistanut muiden EU-jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätösten kumoamisen, varmistaen, ettei Maltan rahapeliyritysten tarvitse maksaa miljoonia korvauksia pelaajille, jotka ovat kärsineet tappioita heidän maissaan laittomiksi katsotuilla alustoilla. Esimerkiksi itävaltalainen asianajotoimisto ja saksalainen asianajaja jättivät valituksen komissiolle vuonna 2023, syyttäen Maltan hallitusta oikeusvaltioperiaatteen heikentämisestä Euroopassa. Useat lähteet käyttävät toistuvasti termejä, kuten ”Maltan lisensoitujen toimijoiden suojeleminen”, ”täytäntöönpanon estäminen”, ”online-pelisektorin suojaaminen” ja ”ulkomaisten tuomioistuinten päätösten mitätöinti”. Tämä johdonmukainen kehystys EU:n ja sen kriitikoiden taholta viittaa siihen, että perimmäinen valitus ulottuu teknistä oikeudellista tulkintaa pidemmälle. Se osoittaa, että Maltaa pidetään tarkoituksellisesti luomassa epäreilua etua tai ”turvasatamaa” lisensoiduille toimijoilleen, jolloin ne voivat kiertää muissa EU-jäsenvaltioissa syntyneitä oikeudellisia velvoitteita.  

Euroopan komissio on aloittanut rikkomusmenettelyt Maltaa vastaan, koska se katsoo Artikla 56A:n rikkovan EU:n asetusta (EU) N:o 1215/2012, joka koskee tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Komission mukaan Maltan lainsäädäntö ”heikentää keskinäisen luottamuksen periaatetta oikeudenkäytössä unionissa” estämällä tehokkaasti rajat ylittävän riita-asian käsittelyn online-rahapelialalla. Komissio on lähettänyt Maltan hallitukselle virallisen ilmoituksen, jossa todetaan, että Malta on laiminlyönyt EU-lainsäädännön noudattamisen velvoittamalla tuomioistuimensa kieltäytymään tunnustamasta ja panemasta täytäntöön ulkomaisten tuomioistuinten antamia tuomioita. Lisäksi komissio katsoo, että Malta pyrkii estämään ulkomaisia asianosaisia ryhtymästä oikeustoimiin Maltan tuomioistuimissa Maltan rahapeliyhtiöitä vastaan. Tämä asetus pyrkii varmistamaan ”tuomioiden vapaan liikkuvuuden” ja ”oikeudellisten ja tuomioistuinten ulkopuolisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen siviiliasioissa”, mikä on keskeinen periaate EU:n sisämarkkinoiden ja oikeudellisen yhteistyön kannalta. Kiistassa on esiin noussut myös kolmannen osapuolen rahoittamien oikeudenkäyntien (Third-Party Litigation Funding, TPLF) rooli. Euroopan parlamentin jäsen Peter Agius on ilmaissut huolensa TPLF-ryhmien ”viidakosta”, jotka rahoittavat rahapelien tappioihin liittyviä oikeustoimia. Malta Gaming Authority (MGA) on puolestaan syyttänyt saksalaisia ja itävaltalaisia asianajotoimistoja ”erittäin aggressiivisesta mainonnasta”, jolla asiakkaita kannustetaan hakemaan oikeusapua. Tämä osoittaa, että oikeudelliset haasteet Maltan toimijoita vastaan eivät johdu pelkästään yksittäisistä kuluttajavalituksista, vaan ne ovat osa järjestäytyneitä oikeudellisia kampanjoita, joita mahdollisesti motivoivat taloudelliset intressit. Tämä näkökulma voi vaikuttaa Maltan puolustuskantaan, kehystäen asian vastauksena aggressiivisiin oikeudellisiin taktiikoihin pikemminkin kuin puhtaasti kuluttajansuojelukysymykseksi.  

Maltan hallituksen ja MGA:n vastineet ja oikeudelliset perustelut

Maltan hallitus ja Malta Gaming Authority (MGA) ovat jyrkästi puolustaneet Artikla 56A:ta ja kiistäneet Euroopan komission syytökset EU-lainsäädännön rikkomisesta. MGA on toistuvasti korostanut, ettei Artikla 56A aseta yleistä kieltoa eurooppalaisten tuomioiden täytäntöönpanolle Maltalla lisensoituja rahapeliyhtiöitä vastaan, eikä se myöskään suojaa niitä oikeudellisilta toimilta muissa EU-tuomioistuimissa. Sen sijaan MGA ja hallitus väittävät, että Artikla 56A vahvistaa Maltan pitkäaikaisen julkisen politiikan online-rahapelialalla ja heijastaa olemassa olevia EU-lainsäädännön mukaisia sääntöjä, erityisesti Bryssel I uudelleenlaaditun asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ”ordre public” -poikkeusta. Tämä poikkeus mahdollistaa tuomion tunnustamisen tai täytäntöönpanon epäämisen, jos se olisi selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusperiaatteita, jossa täytäntöönpanoa haetaan. Maltan näkemyksen mukaan heidän lisenssimallinsa sallii yritysten tarjota palveluja rajat ylittävästi, kunhan niillä on oikeutettu oikeudellinen perusta ja ne noudattavat Maltan sääntelykehystä. Maltan toistuva vetoaminen ”ordre public” -poikkeukseen Bryssel I -asetuksessa on sen ensisijainen oikeudellinen puolustus. Tämä osoittaa, että Malta katsoo tiettyjen ulkomaisten tuomioiden täytäntöönpanon olevan perustavanlaatuisesti ristiriidassa sen oman vakiintuneen online-rahapelialan oikeudellisen ja sääntelykehyksen kanssa, jonka se katsoo olevan EU-lainsäädännön (palvelujen vapaa liikkuvuus) mukainen. Kyse ei ole siis pienestä teknisestä yksityiskohdasta, vaan väitteestä, että näiden tuomioiden täytäntöönpano rikkoisi Maltan lain ydintä, sellaisena kuin sitä sovelletaan sen taloudellisesti elintärkeään ja tiukasti säänneltyyn pelialaan.  

Malta on johdonmukaisesti pitänyt kiinni kannastaan, että sen rahapelialan sääntelykehys on EU-lainsäädännön ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) vakiintuneiden periaatteiden sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) vahvistettujen perusvapauksien mukainen, erityisesti SEUT 56 artiklan mukainen, joka takaa palvelujen vapaan liikkuvuuden. Maltan tuomioistuimet ovat joissakin tapauksissa todenneet, että Itävallan kaltaisten maiden tiukat rajoitukset ulkomaisille toimijoille ovat suhteettoman rajoittavia ja ristiriidassa EUT:n aiempien päätösten kanssa. Malta on myös perustellut Artikla 56A:ta sillä, että ulkomaisten tuomioiden täytäntöönpano heikentäisi sen rahapelilisenssejä ja taloudellista kehystä, mikä on keskeinen näkökohta maan talouden kannalta. Hallitus on vahvistanut antavansa virallisen vastineen komission kirjeeseen kahden kuukauden määräajassa ja vakuuttanut sitoutumisensa rakentavaan vuoropuheluun Euroopan komission kanssa. Tämä tapaus on myös paljastanut vastakkainasettelun ”tarjoamispiste”-lisenssimallin ja ”kulutuspiste”-sääntelyn välillä. Maltan ”tarjoamispiste”-lisenssimalli sallii Maltalla lisensoitujen toimijoiden tarjota palveluja rajat ylittävästi, kunhan niillä on siihen oikeutettu oikeudellinen perusta ja ne noudattavat Maltan sääntelykehystä. Tämä malli on ristiriidassa joidenkin muiden EU-valtioiden (esim. Saksan aiemman rajoittavan järjestelmän) suosiman ”kulutuspiste”-mallin kanssa, joka edellyttää toimijoilta lisenssin hankkimista jokaisessa maassa, jossa palveluja kulutetaan. Maltan puolustus perustuu siihen, että kun toimija on saanut lisenssin Maltalla, sen tulisi hyötyä EU:n palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteesta. Näin ollen kiista on kahden erilaisen sääntelyfilosofian yhteenotto.  

Vertailu: EU:n komission ja Maltan/MGA:n keskeiset argumentit artikla 56A:sta

Oikeudellisen kiistan nykytila ja Euroopan unionin tuomioistuimen rooli

Euroopan komission aloittamat rikkomusmenettelyt ovat edenneet virallisen ilmoituksen vaiheeseen, ja Maltalle on annettu aikaa vastata komission esittämiin huolenaiheisiin ennen kuin tapaus voi edetä pidemmälle. Jos Malta ei vastaa riittävällä tavalla, komissio voi päättää viedä asian Euroopan unionin tuomioistuimeen (EUT). EUT:n tuleva päätös Artikla 56A:sta (Bill 55) tulee olemaan ratkaiseva hetki rahapelialan sääntelylle Euroopassa. Tapaus, joka liittyy saksalaisen pelaajan Maltalla lisensoitua Lottoland-rahapelialustaa vastaan nostamaan kanteeseen, on jo saanut EUT:n tarkastelemaan, onko Saksan vanha rahapelilaki (Interstate Treaty on Gambling) EU-lainsäädännön, erityisesti palvelujen vapaata liikkuvuutta tukevien sääntöjen, mukainen. Oikeudellinen lausunto tästä odotetaan heinäkuun 10. päivänä 2025, mikä voi merkittävästi muuttaa iGaming-sääntöjä kaikkialla Euroopassa. Tämä tilanne osoittaa, että EUT toimii tosiasiallisena harmonisoijana sääntelytyhjiössä. Vaikka EU-komissio on ollut ”suurelta osin passiivinen” rahapelialan sääntelyn harmonisoinnissa, EUT on nyt valmis tekemään ”ratkaisevan päätöksen”, joka voi ”muuttaa iGaming-sääntöjä kaikkialla Euroopassa”. Tämä tarkoittaa, että lainsäädännöllisen harmonisoinnin puuttuessa EUT puuttuu asiaan oikeuskäytännön kautta.  

Jos EUT päättää Maltaa vastaan ja kumoaa Artikla 56A:n, sillä voi olla merkittäviä taloudellisia ja sääntelyyn liittyviä seurauksia maan iGaming-alalle. Maltalla toimivat rahapeliyhtiöt voisivat joutua alttiiksi korvausvaatimusten tulvalle pelaajilta eri puolilta Eurooppaa, mikä voisi aiheuttaa miljoonien eurojen tappioita. Tämä oikeudellinen kiista korostaa myös laajempaa ongelmaa: EU:n rahapelialan sääntelyn harmonisoinnin puutetta. Vaikka Euroopan komissiota on toistuvasti kehotettu luomaan yhtenäinen toimintakehys, se on pysynyt suurelta osin passiivisena asiassa, ja jopa rahapeliyksikkö lakkautettiin vuonna 2017. EUT:n päätös voisi elvyttää keskustelun EU-laajuisten rahapelilakien tarpeellisuudesta kuluttajien suojelemiseksi, reilun kilpailun ylläpitämiseksi ja EU:n perusvapauksien noudattamisen varmistamiseksi. ”Korvausvaatimusten tulva” on merkittävä uhka Maltan rahapelialalle. Tämä on konkreettinen ja tuntuva taloudellinen uhka Maltan pelialalle, joka on merkittävä osa maan taloutta. Tämä taloudellinen haavoittuvuus on todennäköisesti keskeinen syy Maltan tiukkaan puolustukseen Artikla 56A:n suhteen. Oikeudellinen taistelu ei siis koske vain abstrakteja oikeusperiaatteita, vaan myös Maltan merkittävän sektorin taloudellista elinkelpoisuutta.  

Päätelmät

Maltan rahapelilainsäädäntöä koskeva kiista Euroopan unionin kanssa kuvastaa syvempää jännitettä kansallisten taloudellisten etujen ja EU:n yhtenäismarkkinoiden oikeudellisten periaatteiden välillä. Maltan vahva taloudellinen riippuvuus rahapelialasta on ohjannut sen lainsäädäntöä, kuten Artikla 56A:ta, jonka tarkoituksena on suojella alan toimijoita ulkomaisilta korvausvaatimuksilta. Tämä on johtanut EU-komission toimiin, jotka perustuvat huoleen oikeudenkäytön keskinäisen luottamuksen heikkenemisestä ja EU:n tuomioiden vapaan liikkuvuuden periaatteen rikkomisesta.

Kiistan ytimessä on myös EU:n rahapelialan sääntelyn harmonisoinnin puute. Koska EU-laajuista yhtenäistä lainsäädäntökehystä ei ole, jäsenvaltiot ovat kehittäneet omia, usein toisistaan poikkeavia sääntelymallejaan, mikä on luonut pohjan nykyiselle oikeudelliselle ristiriidalle. Euroopan unionin tuomioistuimen tuleva päätös Artikla 56A:sta on siten ratkaisevan tärkeä, sillä se voi paitsi muuttaa Maltan iGaming-alan tulevaisuutta myös toimia ennakkotapauksena ja mahdollisesti pakottaa EU:n harkitsemaan uudelleen tarvetta yhtenäisille rahapelialan säännöksille koko unionissa. Tämä päätös voi merkittävästi vaikuttaa siihen, miten rajat ylittäviä palveluja säännellään ja miten kansalliset ja unionin oikeusjärjestykset sovitetaan yhteen digitaalisessa ympäristössä.